Mallina Vapaa Radikaali

Julia Milao on räppäri taiteilijanimeltään Vapaa Radikaali jyväskyläläisessä kokoonpanossa nimeltä Kerhokerho. Omien sanojensa mukaan Julia on esittävän taiteen monisähläri. Ennen viimeisintä aluevaltaustaan räppiä hänet on nähty monimuotoisesti kulttuurin kentällä tanssissa, sirkuksessa ja burleskissa. Vapaalle Radikaalille tärkeintä on uusiutua kuin syöpäsolu, eli levitä vahvasti kaikkialle kulttuurin poluille.

Vapaa Radikaali

”En tiennyt mitään kansallispuvuista ennen Jorma-tädin pyyntöä kalenteriin. Kalenterikuvauksissa sain olla androgyyni. Tunnistan itseni kyllä kuvasta, sukupuolinen kehityshistoriani on se, että minulle on tarjottu ahdasta naiskuvaa. Luontaisesti olen poikatyttö. Minua on yritetty samaan aikaan laittaa naismuottiin ja myös samaan aikaan esitetty asia niin, että on kurjaa ja vaikeaa olla nainen. Mutta koska olen vapaa ja radikaali niin protestoin perinteistä naiskuvaa vastaan.

Jossain vaiheessa lapsena asiat olivat kovin mustavalkoisia, vaihtoehtona olla joko tyttö tai poika. Lapsena leikkasin tukan lyhyeksi ja olin poikamainen. Pidin kaikkea tyttömäistä halveksittavana ja typeränä. Kielsin samalla itseltäni nämä puolet. Ajattelin että aikuisena korjaan sukupuolta. Ärsytti jo etukäteen ajatus, että tissit kasvavat ja sitten pitääkin ilmeisesti kärsiä. Tämä oli vaikeaa aikaa ennen murrosikää. Väistämätön tapahtui sitten murkkuiässä, tissithän sieltä tuli ja minulla alkoi yritys edustaa omaa sukupuoltani meikkaamalla ja käyttämällä tyttömäisiä vaatteita. Koetin sopeutua tyttöjen joukkoon. En ollut kuitenkaan muottiin sopeutuvainen ihminen. Sukupuoleni ei määrittänyt miten voin olla ja miltä näyttää. Asiat muuttuivat sitten myöhemmässä teini-iässä kun tajusin, että se sukupuoli ei määritä minua vaan voin olla just sellainen kun olen. Rohkeus pentuna oli olla ”poika” ja nyt aikuisena rohkeutta on olla sekä feminiininen että maskuliininen sen mukaan kun itsestä kulloinkin tuntuu. Tykkään ammuskella pyssyillä ja nahistella ja kiroilla ja käyttää pieruverkkaiteita. Mitä teen, miltä näytän, miten ilmennän itseäni, mikään ei vähennä sitä, ettenkö olisi nainen. Burleskia tehdessä miellyin eri sukupuolten sekoittamiseen ja myös androgyyniyteen sekä ääripäiden esittämiseen. Burleski-illoissa apurina (pick-upina) olen tykännyt juuri ääripäiden yhdistelyistä itsessäni.

Sirkus -ja tanssitaustaisella Julialla ei kauaa mennyt, kun hän löysi kuvauspaikalta temppuiluun sopivat telineet.

Miksi sukupuolta tarvitsee lokeroida ja selitellä? Olen tietysti kauniimpi kun otan renkaan nenästä, onhan se sirompaa, mutta onko pyrkimys olla kaunis? Stereotypinen kuva kauniista naisesta on se, että omaat pitkät hiukset ja kehossa ei ole lävistyksiä. Jos olet nainen ja menet juhliin ilman meikkiä niin se on muka loukkaavaa. Mieshän kulkee ilman meikkiä ja jos onkin meikkiä niin se onkin sitten ihmeteltävää. Rohkeutta lapsena oli haistattaa vitut ympäristön paineelle olla tyttömäinen tyttö ja näennäisesti kahdesta vaihtoehdosta valitsin olla poika. Tämän aikakauden jälkeen sallin kaikki puolet itsessäni ja nautin niistä. Olen tanssinut afrotanssia ja asunut Tansaniassa. Tanssiessa sain kommentteja että tanssin hyvin mutta kuin mies. Monissa afrikkalaisissa tansseissa miehille on omat liikkeet ja naisille omat. Tansaniassa miehet tanssivat näyttävämmin, osoittavat voimaa ja maskuliinisuutta. Sukupuoli on merkittävässä roolissa afrikkalaisessa kulttuurissa. Naisilla on paljon pehmeämpää ja feminiinisempää ilmaisua.  Silloin meni tunteisiin kun kuulin minua verrattavan mieheen. Sanottiin, että olisit hyvä jos tanssisit niin kuin nainen. Maskuliinisempi tapani tanssia nähtiin miinuksena ja siis osaltaan vähensi minun arvoa tanssijana. Ei se, että ilmentäisin itseäni miten minä olen, vaan tämä nähtiin puutteena. Piti taas mahtua naisen muottiin ettei tulisi miinuksia. 

Burleskissa tilanne oli se, että ystäväni pyysi mukaan pick-upiksi. Mietin mikä oma juttu olisi kun muut olivat miehiä jotka pukeutuivat naisiksi. Jos pukeudun vain naiseksi. Ehdotettiin, että esitä miestä joka esittää naista.  Löysin tästä ideasta oman juttuni ja aiheutin hämmennystä ilmentämällä molempia sukupuolia eikä yleisölle aina selvinnyt olinko mies vai nainen.  Ja loppupeleissä, mitäs sillä on väliä.”

Vapaa Radikaali. Kuva: Saara Sund

Jorma-täti

Julia oli varmasti ensimmäisiä ajatuksiani malliehdokkaaksi kalenteriin. Hän on jäänyt mieleen burleski-illoista pick-upina toimiessaan. Luonnollisuus juuri sukupuolten moninaisuuden esiintuomisessa on hänelle omiaan ja raikasta katsottavaa. Miettiessämme kuvauspaikkaa mieleeni tuli korkean rakennuksen katto. Juuri sopivan radikaali ratkaisu Julialle.

Kuvaukset toimivat hyvin luontevasti Julian aloittaessa räppäämisen. Tilanteen muutos oli selkeä. Alkuun kuvattavat ovat tietysti hieman jännittyneitä ja kyselevät miten tässä olisi ja antavat ohjaamiseen valtuudet. Pyrin tietoisesti välttämään tiukkaa ohjausta kuvattavalle, jotta kuvaan ei tulisi esimerkiksi minun asennot, mitkä eivät olisi mallille ominaisia. Juliallakin oli alkuun mietintää että kuinka tässä nyt kuuluisi olla. Heittäessäni puoliksi vitsillä, että alahan räpätä niin muutos tapahtui. Julian räpätessä hänen kehonsa eli sitä omaa rentoa elämäänsä ja kuvista saatiin juuri niin lennokkaat kuin mitä Julia on persoonana.

Kansallispuvun osalta valinta osui miesten liiviin. Kansallispuvuthan on selkeästi jaettu miesten ja naisten pukuihin, mutta tänä päivänä ei ole mitenkään ihmeellistä, jos nainen laittaa miesten puvuista päällensä osia. Yläosa ja pirtanauhat ovat Vanhan Korpilahden miesten puvusta. Puvun on valmistanut Jaakko Rikalainen jolle Raita ry on myöntänyt stipendin. Stipendi jaetaan joka vuosi henkilölle tai yhteisölle joka on edistänyt positiivista kansallispukukuvaa.