Mitä tarkoittaakaan saamenpuku?

Mitä tiedämme saamelaisista puvuista? Jotta ei mentäisi vain arvailujen puolelle tai ihan metsään ja sen yli, niin laitetaanpa avaten saamenpukujen käytöstä asiaa.

Utsjoelta lähtöisin oleva Nea Porsanger-Rintala antoi tietoa puvuista ja sen käyttötarkoituksista.

Nea Porsanger-Rintala

”Saamelaisten puku on kansanpuku, ei kansallispuku. Puku on aikanaan ollut käyttövaate, mutta nykyään puku puetaan yleisimmin juhlatilaisuuksiin. Erovaisuus suomalaiseen kansallispukuun tulee jo tässä, sillä suomalainen kansallispuku on alun alkaen ymmärtääkseni juhlapuku.

Tässä Nealla on päällä kokonaisuutena oma uudempi, itsetehty puku, jossa näkyy hyvin värien moninaisen käytön mahdollisuudet sekä se, miten alueen tunnusmerkit säilyvät

Tällä hetkellä saamelaisten puvuissa näkyy muodin muutos, perinteinen malli saa elää materiaaleiltaan ja väreiltään. Tietyistä osista, esimerkiksi hihansuun, kauluksen tai helman kuvionti säilyy alueittan, mutta näissäkin väri voi muuttua. Selkiyttävänä esimerkkinä voisin käyttää tässä Marimekon unikkokangasta, jota käytettäessä puvun malli pysyy samana, mutta värit voivat olla ”mitä tahansa”. Voimme siis tunnistaa eri alueen saamelaisia pukujen perusteella ja ilmennämme puvulla miltä alueelta olemme itse. Minun pukuni on Utsjoen puku, ja minulla löytyy puku sekä perinteisenä sinisenä että ei niin perinteisenä harmaana, jonka olen tehnyt itse.

Materiaalikin saa tosiaan olla mitä vain, ennen yleisimmin käytössä oli verka. Korut saavat olla nykyään (ainakin omasta mielestäni) iloisesti sekaisin, somisteissa näkyy kulttuurien vaihtoa. Puvuissa voi näkyä myös sukujen eroja. Puku voidaan valmistaa itse tai sukulaisen toimesta. Puvun voi tilata myös hyvältä tekijältä. Pukuja voi myydä eteenpäin, mutta tietysti ostajan tulisi olla saamelainen tai henkilö joka on esimerkiksi nainut saamelaisen. Selkeä ero käyttötarkoituksensa puolesta tulee tässä esiin. Suomalaisia kansallispukuja voi käyttää kuka vain ja puvun ei tarvitse olla oman alueen puku. Tämä tuntuu itselleni vieraalta ja vähän hassulta. Saamen pukuja voivat käyttää vain saamelaiset  tai esim. saamensukuun naidut. Saamelaiset voivat myös käyttää pukujensa osia erikseen, ei ole puettava koko pukua. Tietysti löytyy vanhoillisesti ajattelevia, jotka eivät tätä tuunailua hyväksy. Tämä on vähän samantyyppinen kuin tuunaamunperinne-ilmiö.

Kuvassa esimerkki nykyisestä saamenpuvun osien käytöstä, eli Nealla saamenpuvun silkki (huivi) kaulassa ja siinä risku (koru) somisteena. Bonuksena pikkurisku hiuksissa. Nealle riskut ovat hänen tärkeimpiä ja arvokkaimpia korujaan. Suurin osa on ostettu Norjasta. Kultasepänliikkeeseen/
riskukaupoille meno on aina suuri tietoinen riski, koska aina mukaan tarttuu jotain, ja nämä korut eivät todellakaan ole halvimmasta päästä… Riskut ovat kuin pieniä taideteoksia ja todella taidokasta käsityötä.

Saamenpuvuista puhuttaessa päästään nopeasti kysymyksiin kulttuurisesta omimisesta. Tämä on vahvasti keskusteluun noussut aihe missä ollaan identiteetin äärellä. Missä menee raja kulttuurisen omimisen kanssa? Kannatan itse aika avarakatseista ja lempeää linjaa indentifioitumisen kysymyksen kanssa, sekä siinä korostanko äänekkäästi kansojen eroavaisuuksia vai en. On hyvä tietää historiaa ja pitää mielessä onko ns. omimisen kohteena vähemmistö vai enemmistö.

Itse olen arabihuivia ja haaremihousuja käyttävä, sanskriitiksi ja saameksi mantraava suomen saamelainen joogaohjaaja, joten käytän itsekin suloisesti sekaisin elementtejä monista kulttuureista. Tietoisuus vähemmistöjen asemasta ja heidän kulttuuriinsa kuuluvien elementtien käytöstä auttaa asian ymmärryksessä. Usein valtakulttuuri on valmis ottamaan vähemmistön kulttuurista käyttöönsä ne kivat ja kauniit jutut, rusinat pullasta, mutta ei olla valmiita tukemaan ja vahvistamaan itse kulttuurin ylläpitämisen mahdollisuuksia. Toisinaan kuulee, että mitä ne saamelaiset taas valittavat mutta fakta on se, että saamelaisilla ei ole samoja oikeuksia kuin suomalaisilla suomalaisena Suomessa. Aivan toinen kysymys taas on sitten se, että voiko käytännön elämässä, tämän ”muotoisessa” maailmassa ja yhteiskuntarakenteessa näin ollakaan.  Jokatapauksessa enemmistö ei voi määrittää, kuinka vähemmistön on tunnettava tasa-arvoisuus.

Kuvaussessio Johannan kanssa oli jännittävä, jollain tavalla voimauttava ja todella hauska tilanne. Kahden puvun yhdistäminen liittyy kahden identiteetin yhdistymiseen ja siihen sisältyviin joskus ristiriitaisiinkin ajatuksiin omasta kulttuurisesta identiteetistä. Olen pohtinut todella paljon ihmisten kulttuurisen identiteetin rakentumista ja siihen vaikuttavia tekijöitä. On todella mielenkiintoista tutkiskella sekä historiallisia että tähän päivään liittyviä määritelmiä ja keskusteluita edustamamme lajin (ihminen) etnisistä ja kulttuurisista seikkailuista. 
Kuvaushetkemme viimeiset ns. taidekuvat olivat jonkinlainen ”kliimaksi” ilmentäen sitä,  miten kahden kulttuurin ristivedossa eläminen voi ajoittain tuntua raskaalta taakalta kantaa, vaikka pääsääntöisesti se onkin suuri rikkaus ja voimavara. 

Nea kuorrutettuna saamelaisilla ja suomalaisilla asioilla ja osilla.

Jorma-täti

Silmäni ovat törmäilleet välillä netissä keskusteluihin tai mainintoihin saamelaisten puvuista. En itsekään tiennyt puvuista kuin ulkonäöllisesti, mutta ihmettelin miten välillä suomalaiset kansallispuvut ja saamelaiset puvut rinnastettiin niinkuin molempia voisi pitää kuka vain. Näinhän asia ei ole kuten voidaan Nean tekstistä lukea. Kunnioitus kansoja ja ryhmiä kohtaan alkaa tietysti tiedosta ja tuskin olen ainut, jolla ei ole ollut tietoa Saamenpuvuista eikä aiemmin edes suomalaisista kansallispuvuista. Siksi ei ole lainkaan turhaa tuoda esiin ja silmille pukuja sekä tietoutta, ettei tule niitä kuuluisia väärinkäsityksiä tai mututuntuman harhaviettiä.

Jutellessamme Nean kanssa heitin ilmoille, että mitäs jos pukeutuisit omaan pukuusi ja lisätään siihen vielä suomalaista kansallispukua niin, että saat korostaa molempia kansalaisuuksia. Molemmat katsoimme hetken ehkä kauhistuneina toisiamme heiton jälkeen, että apua, saakos näin tehdä. Mutta kun tarkemmin miettii, niin miksikäs ei. Nea ehdotti, että hän haluaisi kokeilla Keski-Suomen puvun osia, sillä Saamelaisena hänen ajatuksissaan puku saisi liittyä omaan alueeseen ja tällä hetkellä jyväskyläläisenä Keski-Suomen puku tuntui omimmalta liittää Utsjoen pukuun. Oma paikkakuntahan ei ole siis sääntö Suomalaisen kansallispuvun valintaperusteeksi, mutta yksi ehkä selkein valinta esim. ensimmäiseksi omaksi puvuksi.

Puhuin kuvaideasta myös Mari Varoselle ja hän oli ajatuksesta mielissään. Mari lainasi kuvauskäyttöön Keski-Suomen tarkistetun puvun, jonka oli hiljattain hankkinut kokoelmaansa.

Lopputulos oli kyllä mielihyväkeskuksia hivelevä. Nean Utsjoen puku oli alla ja Keski-Suomen hame päällä toimivat väreiltään täydellisesti yhteen ja tykkimyssyn värikin oli aivan täysosuma. Mietinkin kuvausten aikana ääneen, että menisiköhän tämä yhdistelmä läpi kokonaisuutena jos ei tiedä saamelaisista tai suomalaisista puvuista.

Kahden kulttuurin ilottelua Keski-Suomalaisessa maisemassa Kaunisharjulla.
Nealta vinkki instagramissa saamenpukujen seuraamiseen #samekofter.